lauantai 11. syyskuuta 2021

Opintoja ja kesän keruita

 Miksi kesä aina viilettää niin kovaa vauhtia ohi? Tämäkin kesä meni taas yhdessä hujauksessa.

 


 

  Kun lapsilla alkoi kesäloma, suunnistin minä kahdeksi viikoksi Kajaaniin opintojen pariin ja mies jäi lomailemaan lasten kanssa. HEI! AJATTELE! Kokonaiset K A K S I viikkoa ihan vain minä! Aika harvinaista, nautin kyllä täysiä. Meillä oli ensin kasviviikko. Kävimme läpi erilaisia kasveja (nyt tunnistan jo suurimman osan tienpientareilla kasvavista JEE! :) ) ja meillä oli ensimmäiset keruukoulukset, joiden myötä saimme ensimmäiset merkinnät kerääjä-rekisteriin. Pääsimme myös kokkailemaan ruokaa villiyrteistä ja opettelimme mm. tekemään pastaa ihan alusta asti. Perjantai "huipentui" sitten yrttitenttiin. Läpi meni :)

Seuraavalla viikolla oli vielä toinen keruu-koulutus sekä opettelimme valuttamaan pihkaa, keräämään tuohta ja käyttämään raivaussahaa. Ajatus oli, että kun pääsen kotiin, niin laitan heti pihkaa valumaan kokeeksi parista puusta sekä otan tuohta parista koivusta, jotka on tarkoitus kaataa, mutta arvaa olenko kerinnyt. No en! Onneksi ensi vuonna tulee taas uusi kesä ja olkoon ne nyt sitten ensi kesän TO DO -listalla :D 

Pihkan valutusta

 

Villiyrttejä olen sentään kerennyt napsimaan talteen jonkin verran ja koululla ollessa oli kiva, kun pystyi iltaisin tehdä tuotekehityskeittiössä omia hommia. Koululla on iso kuivuri, kotona vain uuni toistaiseksi, joten hyväksikäytin tietenkin mahdollisuutta kuivata yrttejä kunnon kuivurissa. 

Ajattelinkin tässä postauksessa hieman paneutua paremmin tuohon villiyrttien keruuseen. 
Ennen luontoon lähtöä on tietenkin hyvä palauttaa mieleen ne jokamiehenoikeudet. Ne löytyvät mm. täältä. 

Omaan käyttöön kerättäessä on tietenkin jokaisen oma asia, minkälaista hygieniatasoa noudattaa, mutta kaupallisessa keruussa kaikki on  tarkempaa. Puhtaat ja suojaavat vaatteet (mahdollisesti myös ötököiltä suojaava varustus), maastoon sopivat jalkineet, päähine ja elintarvikekäyttöön soveltuvat hanskat. Hyönteismyrkkyjen käyttö on kiellettyä. Sakset ovat hyvä apuri keruussa ja niidenkin tulisi tietenkin olla puhtaat. Mukaan tarvitaan myös keruuastia. Paperipusseihin on hyvä kerätä villiyrtit ja niiden kantamiseen on hyvä olla jokin kori tai keruuvakka mukana. Hanskoja kannattaa tietenkin olla useammat mukana. Mukaan kannattaa varata myös jonkinlaisia käsienpuhdistusliinoja ja tietenkin vesipullo, jottei nestehukka pääse yllättämään. Varustuksessa kannattaa myös huomioda se, asettaako kerättävä kasvi jotain tiettyjä erityisvaatimuksia varustuksen suhteen. Nokkosta keräämään lähdettäessä ne yhdet kumihanskat eivät vielä riitä ja muunkin vaatetuksen tulisi olla sellainen, etteivät nokkosen piikit pääse polttamaan läpi.  

Kun sopiva varustus löytyy, voidaan lähteä maastoon. Paras aika kerätä villiyrttejä on poutainen sää. Kasvit eivät saisi olla märkiä kerättäessa, vesisateella ei siis keruuhommiin kannata lähteä eikä välttämättä vielä kovin aikaisin aamusta, jos yöllä on ollut kovin kosteaa. Keruupaikan pitäisi olla "puhdas". Ei siis heti autotien vierestä, ei ulkoilureittien eikä yleisten polkujen vierestä. Myös peltojen ja golfkenttien kanssa kannattaa jättää etäisyyttä. Myös tässä asiassa kannattaa pitää mielessä kerättävän kasvin erityisominaisuuksia. Jotkut keräävät itseensä helpommin esim. raskasmetalleja kuin toiset. Yksi esimerkki on myös nokkonen, joka kerryttää itseensä nitraatteja. Eli mistään kovin reheviltä (huussien, navetoiden yms.) paikoilta ei nokkosta kannata mennä keräämään. 

Nyt on siis oikeanlaiset varusteet ja sopiva keruupaikka, eikun siis nauttimaan keräämisestä! :) Vielä kerätessä kannattaa muistaa kiinnittää huomiota hyvään ergonomiaan ja mahdollisesti vaihdella asentoja. Ja tietenkin mikä tärkeintä, kerätä vain sellaisia kasveja mitkä tunnistaa.

Voikukka on varmasti yksi tunnetuimmista villiyrteistämme    

Mikäli teet kaupallista keruuta, määrittelee ostaja sinulle laatukriteerit. Pääsääntöisesti tietenkin kerättävien yrttien tulee olla puhtaita, ehjiä ja terveennäköisiä. Usein myös pienet versot ovat parempia kuin jo isommaksi hurahtaneet yksilöt.

Keruun jälkeen pitää yrtit tietenkin säilöä. Voit ne pakastaa sellaisenaan, vakuumipakkaaminen vie vielä vähemmän tilaa pakastimesta. Kuivaaminen on myös yksi tehokas tapa saada yrtit säilymään. Voit kuivata ne kuivurissa, uunissa tai ihan huoneenlämmössä, riippuen myös hieman kasvista. Jotkut eivät kestä kuivurin tai uunin lämpötilaa vaan ihan huoneenlämpö on riittävä. Tavallisin yrttien kuivaukseen käytetty lämpötila on +30-40 astetta. Muista kuitenkin, ettet kuivaa yrttejä auringonvalossa. Tämä haihduttaa niistä vitamiineja ja kivennäisaineita sekä haalistaa värejä.

Yrttejä kuivumassa kuivurissa


Yrtit ovat kuivia, kun ne selvästi murentuvat ja rapsahtelevat kädessä. Tämän jälkeen ne pakataan tiiviisiin purkkeihin ja laitetaan pimeään säilöön. Lasipurkkeihin pakatut yrtit olisivat mielestäni niin kauniita avohyllyllä keittiötä koristamassa, mutta ne säilyvät paljon paremmin pimeässä.

Joihinkin yrttehin, tai no miksi ei useimpiinkin, voi hakea lisämäkua fermentoimalla. Fermentoimalla saadaan lisättyä lehtien vaikuttavien aineiden pitoisuuksia, kitkerät parkkiaineet hajoavat ja tilalle muodostuu aromiaineita. 
Tapoja on varmasti monia, mutta tässä minun hyväksi havaitsemani tapa. Kerätyt lehdet jätetään ensin huoneenlämpöön nihkeytymään pariksi kolmeksi tunniksi. Tämän jälkeen otan leikkulaudan, jonka päälle laitan leivinpaperin. Leivinpaperin päälle tulevat nihkeytyneet yrtit ja riippuen yrttien määrästä, joko taitan leivinpaperin yrttien päälle tai otan siihen uuden leivinpaperin. Sitten vain kaulitaan, jotta lehtien rakennetta saadaan rikki. Kaulimisen jälkeen vielä puristelen ja vääntelen lehtimassaa kädessä. Tarkoitus on siis saada lehtien solurakenne mahdollisimman hyvin rikkoutumaan ja niissä oleva neste vapautumaan. Tämän huomaa yleensä jo selvästi tuoksun voimistumisena. Tämän jälkeen usein vielä hieman hienonnan yrttejä veitsellä. Tämän jälkeen ne laitetaan lasipurkkiin ja kansi kiinni löyhästi, koska fermentoinnissa tarvitaan happea. Lasipurkin olen kotona laittanut +35-asteiseen uuniin ja antanut olla yön yli. Fermentoinnin pituus vaikuttaa kasvin väriin ja fermentoinnin pituutta säätelemällä vaikutetaan myös siis aromin vahvuuteen. Itse olen nyt pitänyt vain tuon yön yli ja se on ollut minulle riittävä. Tänä aikana lehdet siis tummuvat ja tuoksu selvästi voimistuu ja muuttuu. Kun haluttu fermentointiaste on saavutettu, täytyy yrtit vielä kuivata. Itse olen sen tehnyt uunissa (koska kuivuri on vasta nyt tilauksessa) +35-asteessa. Fermentoidut yrtit kuivataan samalla tavoin kuin ihan normaalitkin yrtit ja niiden pitää olla täysin kuivia, jotta ne säilyvät. Säilytys tapahtuu tiiviissä purkeissa pimeässä. 

Lakanlehtiä kaulittavana

Soluneste on selvästi lähtenyt liikkeelle


Vielä kädessä rullailua, jotta solurakenne saadaan kunnolla rikki


Koulussa kuivattuja yrttejä lähdössä kotiin. Pusseihin merkitty kaikki oleellinen tieto.

Tältä vuodelta alkaa yrttien keruu ajat olemaan ohi, mutta onneksi se kevät tulee taas ensikin vuonna. Silloin kädet syyhyten näillä ohjeilla villiyrttejä keräämään :) Onneksi sienimetsälle pääsee vielä ja sieltä voi kantaa vaikka värjäyssieniä kotiin. 







torstai 20. toukokuuta 2021

Kesää kohti

Aika menee taas aivan tajutonta vauhtia. Kevät tuli ja nyt voi täällä Etelä-Suomessa puhua jo varmaan kesästä. Joka paikassa on vihreää. Ja edellisestä blogi-kirjoituksestakin on jo vierähtänyt tovi. Paljon olisi aiheita, joista haluan kirjoittaa. Aikataulut vaan eivät meinaa antaa periksi. Viiden lapsen arjen pyörittämiseen menee päivästä suurin osa ja siinä sopivissa väleissä yritän aina jotain koulujuttujakin saada tehtyä. Toki tämä blogi myös osaltaan kuuluu niihin koulujuttuihin, joten ehkä vain pitää yrittää ottaa ryhtiliike ja saada tänne tuotettua hieman tiheämpään sisältöä. 

Mahlaa valutin huhtikuussa parista omasta koivusta ja siitä on tulossa oma postauksensa, olen jopa aloittanut sen kirjoittamisenkin 😁 Vaikka mahlanvalutuskausi onkin jo ohi, niin siitä saa kuitekin hyviä eväitä ajatellen jo ensi vuotta.

Nyt ajattelin kirjoittaa pihlajasta. Tai oikeastaan pihlajan silmuista, joita keräsin pari viikkoa sitten. Nyt niidenkin aika on jo ohi ainakin täällä etelässä, pohjoisen tilanteesta en ole aivan varma. Pihlajan silmujen keruu aika on todella lyhyt, hieman ilmoista riippuen. Joskus se saattaa olla ohi jo yhdessä vuorokaudessa, mikäli on oikein lämmintä. Omia pihlajia kun nyt seurasin niin vajaan viikon pystyi silmuja keräämään. Silmut tulee siis kerätä silloin kun ne ovat vielä nupulla  ja noin 1-1,5 cm pitkiä. Tuoreessa pihlajan nupussa on manteliliköörimäinen aromi. Miehelleni kun annoin maistettavaksi, tuli hetken mutustelun jälkeen kommentti "maistuu ihan jollekin lapsena syödylle pahalle liköörikarkille" 😂 Itsekin niitä muutaman napsin pelkilteen ja mielestäni ne olivat ihan kivan makuisia. 

 

Pihlajansilmuja

 

Tarkoitus oli siis kokeilla keittää silmuista siirappia. Olen keittänyt keväisin yleensä kuusenkerkkäsiirappia ja olen tehnyt sen kookossokeriin. Halusin nyt tätä pihlajansilmusiirappia kokeilla sekä tavalliseen että kookossokeriin, joten keräsin sen verran paljon silmuja, että sain tehtyä kaksi pientä kokeilu erää. Yhdestä puustahan ei sitten kannata kerätä kaikkia silmuja mikäli haluat, että se säilyy vielä elinvoimaisena. Pihlajansilmujen kerääminen ei myöskään kuulu jokamiehen oikeuksiin, joten kerääthän niitä vain omilta mailta tai pyydät maanomistajan luvan. 

Mutta siis itse asiaan. Löysin muutaman samankaltaisen ohjeen netistä ja päätin lähteä sillä liikenteeseen. 

PIHLAJANSILMUSIIRAPPI

1 osa pihlajansilmuja
1 osa sokeria (oman maun mukaan, itselläni oli siis tavallinen valkoinen sokeri sekä kookossokeri)
2 osaa vettä

Hienonna silmut veitsellä tai saksilla. Laita silmut kattilaan veden kanssa ja keitä noin 15 minuuttia. Tuoksu on aivan mahtava tässä vaiheessa! Siivilöi silmut pois, lisää nesteeseen sokeri ja keitä hiljalleen, kunnes seos paksuuntuu. Voit kokeilla ottaa lusikalla pienen määrän siirappia ja pudottaa sen lautaselle ja katsoa miten se jähmettyy. Säilö siirappi puhtaisiin, desinfioituihin lasipurkkeihin. Siirappi säilyy hyvin viileässä. 

Itse tein siis kaksi erää. Kummastakin tuli todella hyvän makuista. Tuota samaa karvasmantelin makua en onnistunut siirappiin saamaan, en tiedä johtuiko laiskasta silmujen hienontamisesta. Ja keitin siirappeja hieman turhan kauan, tavallisesta sokerista tehtyyn on nyt jäähtymisen jälkeen muodostunut vähän kidettä. Sokerin valintakin siis vaikuttaa keittoaikaan. Kookossokerista tehdessä keittoaika on pidempi. Kummassakin siirapissa maistuu selkeästi sama pihlajan aromi, mutta kookossokeri tuo vielä oman "täyteläisemmän" lisänsä siirappiin ja se on näistä kahdesta se minun lempparini. Siirapit uppovat myös lapsille erittäin hyvin. Meillä siirappia syödään yleensä kreikkalaisen jogurtin ja marjojen kanssa. Toimii erittäin hyvin!😋

-Tanja
 
Valmiit siirapit
 
 
 

Opintoja ja kesän keruita

 Miksi kesä aina viilettää niin kovaa vauhtia ohi? Tämäkin kesä meni taas yhdessä hujauksessa.       Kun lapsilla alkoi kesäloma, suunnistin...