Kesää kohti

Aika menee taas aivan tajutonta vauhtia. Kevät tuli ja nyt voi täällä Etelä-Suomessa puhua jo varmaan kesästä. Joka paikassa on vihreää. Ja edellisestä blogi-kirjoituksestakin on jo vierähtänyt tovi. Paljon olisi aiheita, joista haluan kirjoittaa. Aikataulut vaan eivät meinaa antaa periksi. Viiden lapsen arjen pyörittämiseen menee päivästä suurin osa ja siinä sopivissa väleissä yritän aina jotain koulujuttujakin saada tehtyä. Toki tämä blogi myös osaltaan kuuluu niihin koulujuttuihin, joten ehkä vain pitää yrittää ottaa ryhtiliike ja saada tänne tuotettua hieman tiheämpään sisältöä. 

Mahlaa valutin huhtikuussa parista omasta koivusta ja siitä on tulossa oma postauksensa, olen jopa aloittanut sen kirjoittamisenkin 😁 Vaikka mahlanvalutuskausi onkin jo ohi, niin siitä saa kuitekin hyviä eväitä ajatellen jo ensi vuotta.

Nyt ajattelin kirjoittaa pihlajasta. Tai oikeastaan pihlajan silmuista, joita keräsin pari viikkoa sitten. Nyt niidenkin aika on jo ohi ainakin täällä etelässä, pohjoisen tilanteesta en ole aivan varma. Pihlajan silmujen keruu aika on todella lyhyt, hieman ilmoista riippuen. Joskus se saattaa olla ohi jo yhdessä vuorokaudessa, mikäli on oikein lämmintä. Omia pihlajia kun nyt seurasin niin vajaan viikon pystyi silmuja keräämään. Silmut tulee siis kerätä silloin kun ne ovat vielä nupulla  ja noin 1-1,5 cm pitkiä. Tuoreessa pihlajan nupussa on manteliliköörimäinen aromi. Miehelleni kun annoin maistettavaksi, tuli hetken mutustelun jälkeen kommentti "maistuu ihan jollekin lapsena syödylle pahalle liköörikarkille" 😂 Itsekin niitä muutaman napsin pelkilteen ja mielestäni ne olivat ihan kivan makuisia. 

 

Pihlajansilmuja

 

Tarkoitus oli siis kokeilla keittää silmuista siirappia. Olen keittänyt keväisin yleensä kuusenkerkkäsiirappia ja olen tehnyt sen kookossokeriin. Halusin nyt tätä pihlajansilmusiirappia kokeilla sekä tavalliseen että kookossokeriin, joten keräsin sen verran paljon silmuja, että sain tehtyä kaksi pientä kokeilu erää. Yhdestä puustahan ei sitten kannata kerätä kaikkia silmuja mikäli haluat, että se säilyy vielä elinvoimaisena. Pihlajansilmujen kerääminen ei myöskään kuulu jokamiehen oikeuksiin, joten kerääthän niitä vain omilta mailta tai pyydät maanomistajan luvan. 

Mutta siis itse asiaan. Löysin muutaman samankaltaisen ohjeen netistä ja päätin lähteä sillä liikenteeseen. 

PIHLAJANSILMUSIIRAPPI

1 osa pihlajansilmuja

1 osa sokeria (oman maun mukaan, itselläni oli siis tavallinen valkoinen sokeri sekä kookossokeri)

2 osaa vettä

Hienonna silmut veitsellä tai saksilla. Laita silmut kattilaan veden kanssa ja keitä noin 15 minuuttia. Tuoksu on aivan mahtava tässä vaiheessa! Siivilöi silmut pois, lisää nesteeseen sokeri ja keitä hiljalleen, kunnes seos paksuuntuu. Voit kokeilla ottaa lusikalla pienen määrän siirappia ja pudottaa sen lautaselle ja katsoa miten se jähmettyy. Säilö siirappi puhtaisiin, desinfioituihin lasipurkkeihin. Siirappi säilyy hyvin viileässä. 

Itse tein siis kaksi erää. Kummastakin tuli todella hyvän makuista. Tuota samaa karvasmantelin makua en onnistunut siirappiin saamaan, en tiedä johtuiko laiskasta silmujen hienontamisesta. Ja keitin siirappeja hieman turhan kauan, tavallisesta sokerista tehtyyn on nyt jäähtymisen jälkeen muodostunut vähän kidettä. Sokerin valintakin siis vaikuttaa keittoaikaan. Kookossokerista tehdessä keittoaika on pidempi. Kummassakin siirapissa maistuu selkeästi sama pihlajan aromi, mutta kookossokeri tuo vielä oman "täyteläisemmän" lisänsä siirappiin ja se on näistä kahdesta se minun lempparini. Siirapit uppovat myös lapsille erittäin hyvin. Meillä siirappia syödään yleensä kreikkalaisen jogurtin ja marjojen kanssa. Toimii erittäin hyvin!😋

-Tanja

 

Valmiit siirapit